Daisy in summer sunset.

Eilen kävimme Hunajan kanssa iltakävelyllä ja ulkona oli aivan uskomattoman ihana ilma. Sumu päällysti matalaa suota jolla kasvoi heikosti heinää ja viereinen hevostila oli rauhallinen ja muutamien hevosten olemassaolosta täyttynyt. Kävelimme lintujen täytteisen lammen ympäri, kuvasimme ja pysähdyimme mitä kapeimmille poluille katsomaan, minne ne johtivat! Eräs polku johti aukiolle, jolla kasvoi suuria puita erillään toisistaan ja joille olisin tahtonut kiivetä istumaan ja lopulta nukahtaa kun Kuu peittää auringon uneen. Elämä on niin kovin ihanaa ja kaunista, että välillä ihan oikein hävettää oma itseni, kun jaksan itsekeskeisesti valittaa ja murjottaa mitä yksinkertaisimmista asioista. Sellaisina hetkinä, ja ihan muuten vain, pitäisi lähteä pitkälle kävelylle peltojen ja meren ääreen, hengittää syvään ja laskea viimeksi nähneen kukkasen terälehdet, ihan vain muistaakseen kuinka hyvä on olla juuri siinä - hetkessä. Myös minä napsin kamerallamme muutaman kuvan! Eivät ne kovin erikoisia ole, mutta kukkasia ei voi koskaan olla ihastelematta liikaa.

Muutaman päivän on satanut monta sataa milliä, ja kukat olivat saaneet kauniin sadepisara hunnun päälleen! Myös instagramissani on kuva pitkäksi kasvaneesta nurmesta, jonka kylkiä koristaa pisarat. Minua voit seurata instagramissa nimimerkillä wallflowerhoney. Hunaja otti minusta myös muutamia kuvia, mutta nyt kun katson niitä, ne näyttivät jotenkin, yäää en tiedä, epäonnistuneilta joten minun ei tehnyt mieli lisätä niitä tänne! Jokin toinen kerta sitten. Mutta eilinen tukkani oli kovin ihana, rakastuin täysin! Olin yön yli sekä koko päivän iltaan asti pitänyt Hunajan tekemiä ranskanlettejä päässäni, ja illalla ne avattuani, tukka oli PUFF vain. Linnut saattoivat haluta rakentaa pesän sinne, mutta minua se ei haittaa. On ilo olla turva.

Kotiin päästyämme katsoimme vielä hetken Muumilaakson Tarinoita, sillä mikä olisikaan parempi unihiekan kerääjä kuin pala Muumilaaksoa ja sen musiikkia. Nyt on myös virallisesti kesä, sillä kesäkuu on jo päässyt neljänteen päiväänsä ja ukkosia on luvassa! Kuinka moni muistaa ukkoset? Viime kesänä niitä taisi olla vain muutamia kertoja.. mutta minusta ne ovat kovin viehättäviä! En tiedä miksi, mutta jotain jännittävää siinä on. Kaatosade, mustan violetti taivas ja kaukaiset jyrinät, välähdykset ja sähkökatkokset, kun joutuu kaivamaan kynttilät esiin! Pienenä luettiin ääneen kummitustarinoita kirjastosta lainatuista kirjoista.

Mutta nyt on aika painua lämpimään suihkuun, laittaa äidin ostamaa kuorintavoidetta ja odottaa Hunajaa töistä kotiin.
Heihei, ja kaunista keskiviikko-iltaa jokaiselle!

Suukoin,
Neele.